Kotona... pikkuhiljaa sen alkaa vasta ymmärtää, että vihdoin on kotona. Ehkä nämä pimeät illat tekevät sen olon, kynttilät, takkatuli, joulun odotus, oma perhe vihdoin koossa. Ollaan vietetty useampi vuosi melkoista matkalaukku/muuttolaatikkoeloa ja yhteisiä koko perheen iltoja ei meillä ole ollut. Eikä sitä pysyvää omaa kotia, kun aina on tiennyt, että pian taas pakataan ja siirrytään seuraavaan paikkaan. Raskasta, todella raskasta ja viime vuosi on ollut elämäni kuluttavin ja stressaavin. Lapsiperhearki on melkoista rallia, ainakin kun täällä suhaa kolme alle viisi-vuotiasta, ja joudunkin aina joskus pohtimaan omaa onnellisuuttani ja jaksamista kaiken kiireen keskellä ja löytää se kaiken kaaoksen ja väsymyksen keskeltä. Rakastan perhettäni ylikaiken ja olen elementissäni, kun ympärilläni on paljon ihmisiä. Rakkaat ihmiset ovat niitä, jotka antavat voimaa ja onnellisuutta ja minusta on ihanaa, että minulla on vihdoin koti, johon kaikki mahtuvat ja ovat tervetulleita oikeastaan koska vaan...:)
Tänä iltana keitellään glögiä ja neulotaan, sammutellaan valoja, eikä välitetä kaaoksesta... suukotellaan ja halaillaan pieniä, nautitaan tästä hetkestä ja jos pääsisi jonkun kainaloon vielä nautiskelemaan siitä glögistä....:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti